Kissatietoutta on nykyään niin paljon saatavilla, että tiedon määrä voi lamaannuttaa kenet tahansa. Tässä pääasiat, jotta tulee miettiä tai ottaa huomioon ennen uuden perheenjäsenen saapumista.
1. Ikä. Kissan minimiluovutusikä on 12 viikkoa. Älä vastaanota nuorempaa kissaa! Liian aikainen vieroittaminen voi aiheuttaa kissalle ongelmia aikuisiällä. 12 viikkoinen kissa näyttää jo minikokoiselta kissalta, eikä ole enää ihan pieni pumpulinen pallo.
2. Kissan ulkoilu. Valvomatta ulkoilu voi olla kissalle hengenvaarallista. Otathan huomioon, miten toteutat kissan ulkoilun (ulkotarhassa tai valjaissa).
3. Ruokinta. Kissa on puhdas peto ja tarvitsee pääosin eläinperäistä proteiinia sekä rasvaa. Kissan ruoan tulee olla ehdottomasti viljatonta! Mitä enemmän ruoassa on kasvipohjaisia tuotteita, sen huonommasta ruoasta on kysymys. Kissat ovat laktoosi-intolerantikkoja eivätkä ne tarvitse maitotuotteita. Kissalle on hyvä tarjota ainakin laadukasta monivitamiinia sekä laadukasta rasvappovalmistetta ruoan tueksi. Syötä raksut herkkuina, älä pääruokana, tai jätä kuivaruoka kokonaan pois. Ruoki kissa minimissään kaksi kertaa päivässä, mieluiten kolme.
4. Kissan juominen. Luonnossa kissa saa pääosan tarvitsemastaan vedestä syömistään jyrsijöistä, joten sillä ei ole luontaisesti kovaa janon tunnetta. Juomakuppeja kannattaa olla useita erilaisia eri puolilla asuntoa. Myös juoma-automaatti innostaa kissaa juomaan. Juoma- ja ruokintapaikan tulee sijaita eri paikoissa, sillä kissa ei mielellään juo ruokintapaikallaan olevaa vettä.
5. Hiekkalaatikot. Perusohjeena hiekkalaatikoiden määrästä on vähintään kissojen lukumäärä + 1. Siis yhdelle kissalle kaksi hiekkalaatikkoa, kahdelle kolme, kolmelle neljä jne. Hiekkalaatikoiden tulee sijaita eri paikoissa, sillä kissamatematiikassa kaksi vierekkäin tai vastakkain olevaa laatikkoa lukeutuu samaksi yksiköksi. Siivoa hiekkalaatikko joka päivä!
6. Raapiminen. Kissalla on luontainen tarve huoltaa kynsiään raapimalla, joten se tarvitsee sallittuja raapimakohteita, esimerkiksi raapimalautoja vaaka- ja/tai pystyasennossa sekä erikorkuisia raapimapuita. Kissan kynsiä voi myös leikata, mutta se ei poista tarvetta raapimisille, joten raapimapaikkoja on joka tapauksessa oltava kissalle tarjolla.
7. Piiloutuminen. Sen lisäksi että kissa on peto, se on myös saaliseläin. Kissa arvostaa paikkoja, joihin se voi piiloutua, esimerkiksi kaappien päälliset, kaapit, pahvilaatikot, kissanpesät, kuljetuskoppa yms. Tarjoa kissalle useita mahdollisuuksia piiloutua, etenkin, jos kissa on arka!
8. Virikkeellistäminen. Kissa on valtavan aktiivinen eläin ja tarvitsee paljon erilaisia virikkeitä. Kissojen maailma on kolmiuloitteinen ja ne arvostavat korkeita paikkoja, joihin kiivetä, esimerkiksi hyllyt ja tasot seinillä, korkeat kaapit sekä kattoon asti yltävät raapimapuut.
9. Aktivointi. Luonnossa kissa suorittaa 60-90 saalistusyritystä päivittäin, joten tarve toteuttaa metsätyskäyttäytymistä on ohjelmoitu jokaisen kissan geeneihin. Kissaa voi aktivoida päivittäin leikittämällä (esim. 3- 4 krt/pvä n. 5-15 min). Kissa ei osaa leikkiä yksin, ainakaan tarpeeksi täyttääkseen aktivointitarpeensa.
10. Ruoalla aktivointi. Tarjoa ruoka ruokakuppien sijaan aktivointileluista (varsinkin kuivaruoka) tai koulutustuokioiden palkkiona. Jätä ruokakuppi pois! Tarjoa raksuja esimerkiksi illalla aktivointileluihin, jotta kissalla on yöllä tekemistä eikä se valvota omistajaansa
11. Koulutus. Kissaa voi kouluttaa siinä missä koiraa, hevosta, lammasta, kultakalaa tai kanaakin. Kissan, kuten eläinten aivot ylipäätään, kykenevät käsittämään paremmin sen, minkälaista käytöstä eläimeltä toivotaan kuin sen, minkälaista käytöstä eläimeltä ei toivota. Käytä toiminnan suuntaamista ja positiivista vahvistamista rankaisujen sijaan. Älä koskaan pelottele kissaa esimerkiksi sumutepullolla. Rankaisemalla vain vahingoitat itsesi ja lemmikkisi välistä suhdetta!
12. Vaarat sisätiloissa. Kissat ovat todella uteliaita ja ne voivatkin syödä, tiputtaa tai avata mitä tahansa. Monet kasvit, kuten kliivia ja joulutähti, ovat kissalle myrkyllisiä. Kaikenlaiset pienet tavarat, kuten muoviosat, napit, kuulat, pallot yms. ovat nieltynä kissalle hengenvaarallisia. Varmista, että kissa ei pääse pureskelemaan naruja (esim. lankakerät, narulelut, verhoista roikkuvat narut, lahjanaruja ei ole lattialla), sillä nämä voivat nieltynä aiheuttaa tukoksia tai solmuja suolistoon. Kissa voi tukehtua pöydälle tai lattialle jätettyihin muovipusseihin, tai jopa syödä niitä. Osalla kissoista on mieltymyksiä myös villaisiin tavaroihin, kuten villasukkiin. Pidäthän kissalle vaaralliset tavarat kissan ulottumattomissa.
13. Lelujen piilotus. Höyhenleluja ja muita leluja, joista voi irrota osia, tulee käyttää vain omistajan valvomana. Kun et leikitä kissaa, laita lelut kissalta piiloon. Kissa voi huonolla tuurilla tukehtua höyheniin tai lelun muihin osiin, esim. leluhiiren korvat, silmät tms. Kissa myös menettää mielenkiinnon leluihin, mikäli ne ovat aina esillä. Leluja kannattaakin ”kierrättää”, eli vaihdella leluja ja ottaa taas myöhemmin uusiksi käyttöön.
14. Karkaamisriski. Kissa menee minne tahansa, mistä sen pää mahtuu läpi: raollaan oleva ovi tai ikkuna, heikosti rakennettu ulkotarha, liian löysästi asetetut valjaat yms. Varmistathan, että kissalle on asennettu mikrosiru ennen luovutusta tai siruta kissasi itse. Muista varmistaa, että kissan siru on rekisteröity johonkin rekisteriin, sillä pelkkä siru numerosarjoineen ei riitä omistajan tavoittamiseen! Ota kissan karvaa talteen minigrip-pussiin ja pakasta se. Jos kissa katoaa, sinulla on tarjota etsijäkoiralle sen hajua.
15. Kissan rokotukset. Kissoilla on paljon enemmän taudinaiheuttajia, jotka voivat tarttua kissalta toiselle kuin esimerkiksi koirilla. Omistaja voi kantaa esimerkiksi käsissään kotiin flunssaoireita aiheuttavan kalikiviruksen tai kengänpohjissaan kissaruton, joka suurella todennäköisyydellä koituu kissan lopuksi. Rokottaminen ei anna 100 % suojaa, mutta lieventää oireita merkittävästi, mikäli tauti sattuu kohdalle. Varmista, että kissasi rokotukset ovat voimassa!
16. Kissan hammashuolto. Monet kissat kärsivät hammasongelmista, mm. siksi, ettei niiden ruokavalio ei sisällä kokonaisia jyrsijöitä ja niiden sisältämiä luita. Hampaiden harjaus on hyvä opettaa kissalla pienestä pitäen sheippaamalla eli vaiheittain opettamisella (tämä säästää myös omistajan varoja merkittävästi, kun hammasremonteissa ei tarvitse ravata jatkuvasti).
17. Kissa kipeänä. Kissan sisäelimet voivat vaurioitua jo 24 h syömättömyydestä. Kissa on siis saatava syömään edes jotakin joka ikinen päivä, tai se voi olla todella pahassa pulassa. Huonosti voiva kissa lopettaa yleensä syömisen, juomisen, leikkimisen, itsensä pesemisen ja/tai hiekkalaatikolla käymisen. Tarkkaile, että kissa toteuttaa näitä asioita päivittäin. Kissa on mestari piilottamaan kipunsa, joten pienikin muutos käytöksessä voi olla hälytysmerkki siitä, ettei kaikki ole hyvin. Selvitä ja tallenna puhelimeesi ajoissa etukäteen lähin eläinlääkärisi sekä päivystävän eläinlääkärin puhelinnumero.
18. Loma-ajat. Pidä huoli, että kissan kunto tarkastetaan myös lomien aikana vähintään kerran päivässä, mieluiten kaksi. Mikäli viet kissasi lemmikkihoitolaan, varmista, että hoitolassa on oma ”kissapuoli” eikä kissa joudu stressaantumaan esimerkiksi samassa tilassa haukkuvista koirista. Kissaa ei saa koskaan laittaa samaan häkkiin vieraiden kissojan tai oman talouden muun lajisten lemmikkien, kuten koiran kanssa!
19. Kissan oma rauha. Anna kissan tutusta rauhassa uuteen ympäristöönsä. Anna kissalle mahdollisuus rauhaan ja älä esimerkiksi pakkosylitä tai -silitä kissaa, mikäli se selkeästi väistää kosketusta. Älä ”kiusaa” kissaa koskettamalla sitä niihin paikkoihin, joista se ei selkeästikään tykkää, esimerkiksi tassut tai vatsa.
Näillä ohjeilla tuore kissanomistaja pääsee jo pitkälle. Lisää arvokasta tietoa kissoista löytyy Päivi Ylikorven Kissanhoidon käsikirjasta, jonka suosittelen ehdottomasti jokaisen kissanomistajan lukemaan!
Janina Pohju 