Löytöeläintoiminta Suomessa

Eläinsuojelulain 15 §:n mukaan kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteenotettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä.

Kuntien velvollisuudet löytöeläintoiminnan suhteen
Jokainen Suomen kunta on siis velvollinen huolehtimaan siitä, että sen alueella jokaiselle oman kotipihansa ulkopuolelta kiinniotetulle koiralle, kissalle sekä muille vastaaville pienikokoisille seura- tai harrastuseläimille, kuten kilpikonnille, papukaijoille, gerbiileille, kaneille ja marsuille on olemassa säilytystila, johon ne voidaan toimittaa kun ne saadaan kiinni. Eläinsuojelulain mukaan talteenotettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin.

Löytöeläintoiminnan kilpailutus
Useissa tapauksissa kunnat huolehtivat eläinsuojelulain 15 §:n toteutumisesta ostamalla löytöeläinpalvelun yksityiseltä tuottajalta. Käytännössä tämä tarkoittaa tarjouskilpailun järjestämistä, jonka perusteella löytöeläinpalvelun tuottaja valitaan.

Nykyinen eläinsuojelulaki ei säätele sitä, minkälaista löytöeläintoiminnan tulee laadultaan olla, joten useissa tapauksissa tarjouskilpailun voittaakin halvimman tarjouksen esittänyt yrittäjä. Eläinsuojelulaki ei määrittele esimerkiksi sitä, että löytöeläinpalvelun tuottajalla tulisi olla aiempaa kokemusta eläinten kanssa työskentelystä.

Päätökset löytöeläinpalvelun tuottajasta tehdään useimmiten lautakunnissa, esimerkiksi ympäristölautakunnassa. Eri kunnat ovat voineet määritellä eläinsuojeluasiat erinimisiin lautakuntiin kuuluvaksi, joten jokaisessa kunnassa lautakunta tulee selvittää erikseen lisätietoja saadakseen. Lautakunnat myös päättävät löytöeläintoimintasopimuksen sisällöstä sekä löytöeläintoimijan vastuista ja velvollisuuksista. Löytöeläintoiminta liittyy siis todella vahvasti paikallispolitiikkaan.

Löytöeläinten uudelleensijoitus
Eläinsuojelulaki määrittelee, että kuntien tulee huolehtia löytöeläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä 15 päivän ajan. Laki ei siis määrää löytöeläintoimijoille velvollisuutta etsiä eläimelle uutta – tai edes sitä vanhaa – kotia sen jälkeen, kun eläin on ollut talteenotettuna 15 päivää. Käytännössä löytöeläimet ovat tämän 15 päivän jälkeen täysin löytöeläintoimijan hyväsydämisyyden varassa, sillä laki ei takaa niille oikeutta elämään talteenottoajan jälkeen.

Toiset löytöeläintoimijat pitävät 15 päivän talteenottoajan ylittäneet lemmikit tiloissaan niin kauan aikaa, että uusi tai vanha omistaja ilmaantuu. He myös maksavat eläimistä koituvat kulut itse omasta henkilökohtaisesta tilipussistaan. Tällä tavalla toimivat esimerkiksi Etelä-Karjalassa Lappeenrannan, Lemin, Luumäen, Savitaipaleen ja Taipalsaaren löytöeläimistä vastaava Tassutarha, Pohjanmaalla Vaasan, Mustasaaren, Vöyrin ja Maalahden löytöeläinten talteenottopaikkana toimiva koiratarha Kulkuri sekä Uudellamaalla Raaseporin, Hangon ja Inkoon löytöeläimistä vastaava Skeppsdal Family.

Jotkin löytöeläintoimijat perustavat yrityksensä rinnalle yhdistyksen, jonka kautta voidaan hakea esimerkiksi rahankeräyslupaa toiminnan kulujen kattamiseksi. Tällainen on esimerkiksi Löytöeläinkoti Kaskivaaran talteenottoajan ylittäneiden eläinten auttamiseksi perustettu Kaskivaaran Kodittomat ry Purnujärvellä Etelä-Karjalassa.

Jotkin löytöeläintoimijat tekevät yhteistyötä talteenottoajan ylittäneiden eläinten osalta jo olemassa olevien eläisuojeluyhdistysten kanssa.

Joissakin tapauksissa tarjouskilpailuun on saattanut osallistua pelkästään eläinsuojeluyhdistys, eläinsuojeluyhdistys on tehnyt halvimman tarjouksen tai kunta on jostain toisesta syystä päätynyt ostamaan löytöeläinpalvelun eläinsuojeluyhdistykseltä. Usein tällaisissa tapauksissa löytöeläintoiminta on liiketoiminnan lisäksi myös aattellista eläinsuojelutoimintaa. Esimerkiksi Kymenlaaksossa Kouvolan ja Iitin alueen löytöeläimistä vastaa Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry.

Löytöeläimen lopettaminen
Jotkin löytöeläintoimijat lopettavat kaikki talteenottoajan ylittäneet eläimet ja heillä on siihen täysi lain suoma oikeus. Kunnat voivat jopa kannustaa löytöeläintoimijaa eläinten lopettamiseen uudelleensijoittamisen sijaan sopimussisällöillään.

Löytöeläintoiminnan kulut
Löytöeläintoimijoilla on sopimuskuntiensa kanssa sopimushinnasto. Mikäli löytöeläimen omistaja ilmoittautuu, eläimestä löytöeläintoimijalle aiheutuneet kulut kuuluvat omistajan maksettavaksi. Nämä kulut voivat sopimuksesta riippuen sisältää vastaanottomaksun, kilometrikorvauksen, vuorokausiperusteisen hoitomaksun sekä mahdolliset eläinlääkärikäynnit.

Mikäli omistajalla ei ole varaa maksaa näitä kuluja, löytöeläinyrittäjä voi periä kunnalta takaisin kyseiset kulut, joka edelleen perii kulut lemmikin omistajalta. Eläin voidaan myös näissä tapauksissa jättää luovuttamatta takaisin omistajalleen. Tällöin eläin siirtyy kunnan, tai sopimuksen mukaisesti löytöeläinyrittäjän, omistukseen lakisääteisen talteenottoajan 15 vrk jälkeen.

Mikäli omistajaa ei löydy ja eläin jää lunastamatta, kunta maksaa jokaisen talteenotetun eläimen jokaisesta talteenottopäivästä löytöeläinyrittäjälle sopimuksessa sovitun summan. Kunta myös korvaa eläimestä aiheutuneet eläinlääkärikulut löytöeläinyrittäjälle, mikäli kyseessä on sopimuksessa korvattavaksi määritelty käynti. Tämän lisäksi monen kunnan sopimuksessa on myös määritelty löytöeläintoimijalle maksettava palkkio joko eläimen lopettamisesta tai uudelleensijoittamisesta lakisääteisen talteenottoajan 15 vrk jälkeen.

Eläimen lopettaminen
Joissakin tapauksissa kunnan löytöeläintoimijalle maksama palkkio on suurempi silloin, jos eläin lopetetaan, kuin jos se uudelleensijoitetaan esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksen kautta uuteen kotiin.

Lopetuspalkkion suuruus on voitu määritellä esimerkiksi eläinlääkärillä tehtävän lopetuksen kulujen, kilometrikorvausten ja hautaus- tai tuhkauskulujen mukaan. Koska nämä korvaukset on määritelty kunnan ja löytöeläintoimijan välisessä sopimuksessa, nämä korvaukset maksetaan, vaikka löytöeläinyrittäjä ei näitä palveluja käyttäisikään. Lopetustapaa ei nimittäin välttämättä ole sopimuksessa määritelty.

Eläimiä voidaan lopettaa myös esimerkiksi ampumalla tai hiilidioksidilla, vaikka lopettamisesta maksettava palkkio tai kulukorvaus on laskettu eläinlääkärihinnaston mukaisesti. Tällöin lopetuskulut jäävät pienemmiksi kuin eläinlääkärillä lopetettaessa. Mikäli eläintä ei haudata tai tuhkata, vaan löytöeläinyrittäjä huolehtii eläimen hävittämisestä itse, kulut jäävät edelleen pienemmiksi kuin eläinlääkärin vastaanotolla.

Tällä tavoin löytöeläinyrittäjä saa liiketoiminnastaan enemmän rahaa lopettamalla kuin uudelleensijoittamalla eläimet. Joissakin tapauksissa lopetuksesta maksettavasta palkkiosta taas yksinkertaisesti jää yrittäjälle enemmän käteen, kuin eläimen uudelleensijoittamisesta. Joskus sopimuksissa ei ole määritelty palkkiota ollenkaan eläimen uudelleensijoituksesta, jolloin löytöeläin siirtyy löytöeläintoimijan omistukseen ilman palkkiota tai korvausta.

Löytöeläintoiminta saa olla suljettua
Koska löytöeläintoimijalle on säädetty velvollisuus vain eläimen säilytyksestä, kaikki muu toiminta riippuu täysin siitä, millainen henkilö löytöeläintoimintaa sattuu pyörittämään. Löytöeläintoimijalla ei lain mukaan ole velvollisuutta perustaa esimerkiksi internet- tai Facebook sivuja, eikä ilmoittaa löytyneistä eläimistä lehdissä, nettisivuilla, Facebookissa tai muissa kanavissa. Heillä ei ole velvollisuutta laskea toimitiloihinsa muita kuin viranomaisia eikä velvollisuutta järjestää esimerkiksi avoimia ovia.

Löytöeläintoimijalla ei myöskään ole velvollisuutta toteuttaa varainhankintaa tai vastaanottaa taloudellisia tai materiaalilahjoituksia eläinten hyväksi. Löytöeläintoimijalla ei ole velvollisuutta hoitaa sairaita eläimiä muutoin kuin akuuteissa tapauksissa. Tällöinkin ratkaisuna on usein eläimen lopetus, sillä se tulee kunnalle halvemmaksi kuin eläimen hoitaminen.

Näistä asioista voidaan sopia tarkemmin kuntien ja löytöeläintoimijoiden välisissä sopimuksissa. Löytöeläinsopimukset löytöeläintoimijan ja kunnan välillä ovat joiltakin osin julkisia. Nämä sopimustiedot voi pyytää esimerkiksi oman kunnan eläinsuojeluviranomaiselta, kuten valvontaeläinlääkäriltä. Käytännössä kuitenkin moni löytöeläintoimija toteuttaa vain niitä tehtäviä, joista heille maksetaan palkkioita. Löytöeläintoiminta on perusluonteeltaan siis liiketoimintaa, ei eläinsuojelutoimintaa.

Vaikuta!
Mikäli löytöeläintoiminta kunnassasi ei vastaa odotuksiasi, asiaan voi vaikuttaa monella eri tavalla. Tästä olen kirjoittanut lisää artikkelissani Vaikuta paikalliseen eläinsuojelupolitiikkaan!

Lähteet

Finlex. Eläinsuojelulaki. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247 . Luettu: 2.8.2019.