Jo viisiviikkoinen kissanpentu osaa pääsääntöisesti käyttää hiekkalaatikkoa itse. Yleensä pentua ei tarvitse erikseen opettaa, vaan se luonnostaan pyrkii tekemään tarpeensa pehmeälle alustalle, jossa jätökset voi vielä peittää. Joskus pentu kuitenkin kaipaa koulutusapua ihmiseltä.
Case Esa
Keväällä 2017 luonani oli kissanpentukolmikko Kipinä, Esa ja Masa. Kipinä ja Masa oppivat hiekkalaatikolla käymisen itsekseen, kuten kuuluukin, mutta toista oli Esan kanssa. Parhaat tarpeentekopaikat olivat joko huoneen nurkassa, sohvan takana tai johtokasan päällä, yleensä kovalla puulattialla. Hiekkalaatikoiden edessä oli pyyhkeitä, jottei hiekka leviäisi ympäriinsä. Niille se osasi tehdä tarpeensa, mutta ei laatikkoon.
Viljelin hiekkalaatikoita sitä mukaa aina sinne, minne se teki tarpeensa. Esa vain vaihtoi paikkaa. Se kyllä pyöriskeli hiekkalaatikoissa ja söi hiekkaa, mutta ei tehnyt sinne tarpeitaan. Yleensä, jos näin sen syövän hiekkaa, nostin sormella sen pään ylös. Tämän jälkeen Esa yritti syödä hiekkaa uusiksi ja toistimme tätä noin 5-10 kertaa putkeen. Sitten Esa lopetti ja lähti laatikolta pois. Odotin, että se oppisi asian itse ja olin jo toivoton, kun vielä seitsemänviikkoisenakaan niin ei tapahtunut.
Lopulta pyysin apua eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjolalta. Päättelimme, ettei Esa ehkä halua tehdä tarpeitaan samaan paikkaan kuin missä se syö. Täten se ei ehkä mieltänyt hiekkalaatikkoa oikeaan tarkoitukseen, koska se oli kiinnostava muussa mielessä. Mietimme, että hiekan voisi vaihtaa pahanmakuiseen hiekkaan, mutta emme keksineet, mikä sellainen hiekka voisi olla. Päädyin vaihtamaan yhdestä laatikosta hiekat kokonaan puhtaaseen hiekkaan ja pesin hiekkalaatikon. Lisäsin myös yhden laatikon, jossa oli mikrohiekan sijaan pellettiä. Tämän lisäksi vaihdoin hiekkalaatikoiden edessä olleet pyyhkeet sanomalehtiin ja levittelin sanomalehtiä sinne, minne Esa yleensä teki tarpeensa.
Nämäkään toimenpiteet eivät auttaneet. Esa oli kuitenkin siirtynyt tekemään tarpeensa lattialle levitetyille sanomalehdille. Sen jälkeen päädyimme siihen, että otin sanomalehdet lattialta pois ja täytin yhden hiekkalaatikon pelkällä sanomalehtisilpulla. Nyt sanomalehti tarpeidentekoalustana oli Esalle jo tuttu juttu, mutta sanomalehdet olivat siirtyneet hiekkalaatikkoon.
Ja se toimi! Esa alkoi käyttää hiekkalaatikkoa. Sitä mukaa kun siivosin hiekkalaatikosta likaisia sanomalehtisilppuja pois, lisäsin sinne aina tilalle vähän hiekkaa. Pikkuhiljaa sanomalehtisilpun määrä väheni ja hiekan määrä lisääntyi. Lopulta hiekkalaatikossa oli pelkkää hiekkaa ja Esa osasi käyttää hiekkalaatikkoa vallan mainiosti.
Ennakkoluuloistani huolimatta Esasta kasvoi oikein komea ja fiksu kolli, joka osaa käyttää hiekkalaatikkoa ihan normaalisti.
Janina Pohju 