Kävimme maanantaina 11.5.2020 antamassa verinäytteen, jotta pystymme kontrolloimaan Morron maksa-, munuais-, glukoosi- ja tyroksiiniarvon.
Oksentelu
Morro on satunnaisesti oksennellut, ehkä noin yhden kerran viikossa tai kahdessa viikossa. Oksentaminen vaikuttaa poikkeuksetta liittyvän tyhjään ruokakuppiin: vaikka viimeinen asia jota tekisin ennen nukkumaanmenoa, olisi ruoananto Morrolle, saatan 5-8 tunnin päästä herätä siihen, että Morro oksentaa. Ruokakuppi on aina tällöin ollut tyhjä ja lähes nuoltu. Oksennus on lähes aina karvaa. Mielestäni tämä on huolestuttavaa, sillä karvojen pitäisi kyllä normaalisi tulla ulosteen mukana pois, ei oksentamalla. Onko nuolemista siis normaalia enemmän, vai miksi karvat ärsyttävät vatsassa niin paljon, että kissa oksentaa? Jotain on siis edelleen pielessä.
Tyroksiiniarvo
Kävimme koko kissaporukan kanssa eläinlääkärissä Vantaan Aistissa maaliskuussa 2020. Tuolloin Morrolle tehtiin 1 kk kontrolli. Tyroksiini TT4-arvo oli tuolloin viiterajoissa (10-60) eli 18 nmol/l. Tämän suhteen Morron tilanne on huonotunut, eli tyroksiiniarvo oli tässä kolmen kuukauden kontrollissa laskenut 9.7 nmol/l viitearvoilla 12.0-58.0. Tällä hetkellä Morrolla on siis kilpirauhasen vajaatoiminta.
Olin kuitenkin ottanut jo ennen radiohoitoa selville, että hoidon jälkeen osalle hoidetuista kissoista (alle 5 %) voi kehittyä kilpirauhasen vajaatoiminta. Hyväksyin riskin, koska kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkitseminen on joka tapauksessa kissalle turvallisempaa kuin kilpirauhasen liikatoiminnan lääkitseminen, sekä omistajalle eli minulle edullisempaa.
Mielestäni tuo tämänhetkinen kilpirauhasen vajaatoiminta voi hyvinkin selittää Morron satunnaisen oksentelun. Eläinlääkärimme konsultoi asiasta radiojodihoidon tehnyttä Vet4Catia Tampereelta. Kuulemma ajan myötä tyroksiiniarvo voi vielä palautua normaaliksi. Etenemme siis sen suhteen kuten oli alunperin tarkoituskin, eli kontrolloimme arvot uudestaan kuuden kuukauden kuluttua radiojodihoidosta eli elokuussa, ellei jotain akuuttia ilmene ennen sitä.
Maksa- ja munuaisarvot
Kissalla kilpirauhasen liikatoiminta voi ”piilottaa” munuaisten vajaatoiminnan. Eli jos kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavalta kissalta kontrolloidaan munuaisarvot, ne voivat olla aivan kohdallaan siitä huolimatta, että munuaiset eivät toimi kunnolla. Arvot eivät kerro munuaisten todellista tilannetta siksi, koska liika tyroksiinin tuotanto sekottaa arvoja. Toisin sanoen kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavan kissan munuaisten tilannetta ei voi tietää ennen kuin liikatoiminta on hoidettu pois.
Radiojodihoidon jälkeen olen pelännyt nimenomaan tätä munuaisten vajaatoimintaa, kun Morrolla on edelleen pica-oireilua sekä satunnaista oksentelua. Viime eläinlääkärireissulla sain kuitenkin hengähtää hetkeksi, koska arvot olivat kohdillaan. Tällä kerralla maksa-arvot olivat kohdillaan, mutta munuaisarvot olivat järkytys. Ne olivat niin huonot, että eläinlääkäri oli valmis diagnosoimaan Morrolla munuaisten vajaatoiminnan. Koholla olivat kreatiniini (234 umol/l viitearvoilla 100-160), urea (21.6 mmol/l viitearvoilla 4.0-15.0) sekä SDMA (17.2 ug/dl viitearvoilla 0.0-15.0).
Eläinlääkärimme kuitenkin konsultoi asiassa Vet4Catia. Heidän mukaansa kilpirauhasen vajaatoiminta voi heittää munuaisarvoja. Koska keho käy kilpirauhasen vajaatoiminnalla liian hitaalla, myöskään munuaiset eivät toimi kunnolla. Tästä syystä mununaisarvotkin voivat olla mitä sattuu. Koska on mahdollista ja oletettavaa, että ajan myötä Morron tyroksiinintuotanto tasapainottuu, voidaan olettaa, että munuaisarvot palaavat sen myötä normaaliksi. Toivotaan näin!
Diagnoosia munuaisten vajaatoiminnasta ei siis tehty tällä kertaa, emmekä aloita erikoisruokavaliota sitä varten. Erikoisruokavaliolla voi nimittäin aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, jos sitä syötetään liian varhaisessa munuaisten vajaatoiminnan vaiheessa, koska elimistö alkaa tällöin kuihduttaa omista varoistaan lihasmassaa (Vet4Cat).
Glukoosiarvo
Omituista viime käynnillä oli se, että fruktoosi oli huomattavan korkea, 22.25, kun viitearvot ovat 3.95-8.84. Korkea arvo selittyy yleensä kissan stressillä eläinlääkärireissusta, mutta Morron arvo oli siihen nähden tuolloin liian korkea. Mitään selittävää tekijää ei kuitenkaan löytynyt, joten arvo kontrolloitiin nyt uusiksi. Nyt kaikki oli taas kunnossa arvon ollessa huomattavasti vähemmän, vain 8.7 mmol/l viitearvoilla 3.4-5.8. Tämä voidaan pistää eläinlääkärikäynnin tuoman stressin piikkiin.
Nykytilanne
Tällä hetkellä Morro voi silminnähden paremmin kuin ennen radiojodihoitoa ja on kliinisesti terve kissa: lihasmassaa on sopivasti, turkki on hyväkuntoinen ja kiiltää. Pica-oireilu on vähentynyt huomattavasti, samoin oksentelu. Vääriin paikkoihin pissailu ja kakkaaminen on myös loppunut lähes kokonaan satunnaisia, yksittäisiä kertoja lukuunottamatta (ja tällöinkin kyseessä on ollut ummetus, jonka aiheuttavaa syytä en ole vielä saanut selville).
Aggressiivisesta käytöksestä ei ole mitään jäljellä. Eläinlääkäri kysyi minulta useaan kertaan puhelimessa sekä vielä paikan päällä, voiko Morrolta todella ottaa verinäytteen hereillä. Paria tassun poisvetoa ja ahdistusmaukausta lukuunottamatta Morro ei pistänyt näytteenotossa vastaan. Eläinlääkäri sanoi olevansa positiivisesti yllättynyt ja kehui, että Morro on oikea esimerkkitapaus. Näytteenoton jälkeen Morro yritti tuttuun tapaansa kiivetä olkapäilleni istumaan, mutta se sai jäädä syliin hetkeksi. Kun sitten nojasin hieman kuljetuskoppaa kohti, Morro kipitti sinne samantien. Autossa ja kotona Morroa odottikin sitten herkkuja ja ruokaa.
Aikamoista harmia ja rahanmenoa on tämä kissa aiheuttanut. Sen unohtaa kuitenkin nopeasti, kun pieni, musta ja lämmin karvapallo käpertyy syliin hurisemaan silminnähden tyytyväisenä.