Minulta on usein kysytty Morron oireilusta ja sen saamasta hoidosta liittyen kilpirauhasen liikatoimintaan. Kirjoitin aiheesta hyvin perusteellisen artikkelin, jotta jokainen kilpirauhasen liikatoimintaan sairastuneen kissan omistaja voi verrata verikokeiden arvoja, lääkkeenantotapaa, lääkeannoksen kokoa, tilanteita, euroja ynnä muuta omaan tilanteeseensa ja tehdä tietoon perustuvan ratkaisun oman kissansa hoitosuunnitelmaksi.
Oireet
Morro tuli alunperin meille keväällä 2018. Mitä pidempään Morro meillä oli, sitä enemmän sen olemus ja käytös alkoi ihmetyttää. Morro ei syönyt välillä ollenkaan. Välillä se taas söi ja joi valtavia määriä, mutta oli silti erittäin hoikassa kunnossa. Tämän lisäksi se pica-oireili, eli söi kaikenlaista, mitä kissan ei kuuluisi syödä tai edes haluta syödä. Hutipissailu ja -kakkailu oli hermoja raastavaa, eivätkä useat hiekkalaatikot ympäri asuntoa tai päivittäinen hiekkalaatikoiden tyhjennys tuntuneet ratkaisevan ongelmaa. Pissat että kakat tulivat vaatekasoihin, matoille tai hiekkalaatikon edustalla oleville matoille.
Morron käytös oli satunnaisesti aggressiivista: jos esimerkiksi puhelimesta tai tv:stä kuului kova, yllättävä ääni, Morro saattoi juosta toiselta puolelta asuntoa ja hyökätä sitä ihmistä kohti, joka oli äänilähdettä lähimpänä. Eniten hämmästystä herätti ihmeellinen hoippuminen. Välillä vaikutti siltä, että Morro unohti, että sillä on neljä jalkaa. Kävellessään se saattoi nimittäin ”horjahtaa” ja raapimapuussa se kompasteli. Loppuvuodesta minulla oli jo niin vahva tunne, ettei Morrolla ole kaikki kunnossa ja menimme Haminan Evidensia Mar-Vetiin 20.11.2018.
Ensimmäinen eläinlääkärikäynti
Oirekuvauksen perusteella Morro rauhoitettiin. Sen korvat tutkittiin, anaalirauhaset ja polvet tarkastettiin, lisäksi eläinlääkäri suositteli vatsaontelon röntgeniä. Luusto vaikutti lannerangan alueella normaalilta. Koska mikään näistä ei selittänyt hoippumista, Morrolta päätettiin tutkia myös verinäyte.
Verikokeissa sitten selvisikin, että kilpirauhasarvo T4 oli koholla, 96 nmol/L (viitearvo 10-60). Morrolla diagnosoitiin siis hypertyreoosi eli kilpirauhasen liikatoiminta. Pienessä verenkuvassa valkosolut sekä neutrofiilit olivat hieman matalat. Elinarvoissa munuaisarvo urea 14.0 mmol/L (5.7-12.9) sekä maksa-arvo ALT 165 U/L (12-130) olivat myös lievästi koholla. Elektrolyyteistä kaliumarvo 2.9 mmol/L (3.5-5.8) oli alle viiterajan. Matala kaliumarvo taas saattoi aiheuttaa Morron syömättömyyden. Kalium tulisikin kontrolloida seuraavalla käynnillä, kun tyroksiiniarvo tarkastetaan.
Kävimme eläinlääkärin kanssa keskustelua siitä, kumman lääkkeen koen helpommaksi antaa Morrolle, nestemäisen vai tabletin. Valitsin nestemäisen ja saimme reseptiksi Apelka Vetin 0.5 ml kaksi kertaa päivässä jatkuvasti. Jo tuolloin eläinlääkäri kertoi, että kilpirauhasen liikatoiminta voi kätkeä alleen munuaisen vajaatoiminnan, joten munuaisarvot tulee kontrolloida vielä myöhemmin. Käynnin hinta kaikkine tutkimuksineen, jotta oikea diagnoosi saatiin, oli 536,16 €.
Lääkinnän aloitus
Ostimme Apelkaa, tulimme kotiin ja aloitimme lääkitsemisrumban. Morro on onneksi perusluonteeltaan kiltti kissa, joten lääkkeen antamisessa ei tarvinnut juurikaan tapella. Aloitimme lääkkeen antamisen niin, että annoimme Morrolle ensin herkkuja, sitten lääkkeen ja taas herkkuja. Jo parin päivän jälkeen Morro suostui itse lipittämään lääkkeen pipetin suusta. Apelka oli ilmeisesti myös hyvän makuista. Eniten ongelmia aiheutti lääkkeen annon aikatauluttaminen, sillä lääke tuli antaa joka aamu ja ilta samaan aikaan. Jos itse ei päässyt antamaan lääkettä, piti pyytää joku muu lääkitsemään.
Eläinlääkäri kertoi meille, että Apelka aloitetaan lähtökohtaisesti aina annoksella 0.5 ml kaksi kertaa päivässä. Kontrolliaika tulisi varata jo 3-4 viikon päähän, jotta arvot voidaan kontrolloida. Näin selviää, annetaanko kissalle oikea määrä lääkettä, vai joutuuko lääkityksen määrää säätämään. Seuraavaa kertaa varten piti päättää, tuoko kissan sinne ilman lääkettä vai aamulääkkeen saaneena, ja seuraavat kontrollit pitää kaikki tehdä saman kaavan mukaisesti, jotta arvoja todella pystytään kontrolloimaan.
Tuon kolmen viikon aikana, jolloin aloitimme lääkityksen ja odotimme kontrolliaikaa, hutipissailua tapahtui edelleen, mutta ehkä vähenevässä määrin. Veden kulutus oli vähentynyt. Morron pica-oireilu kuitenkin paheni. Morrolle kelpasi erinomaisesti puukorista kaarnat, eteisestä havunneulaset ja matoista hapsut. Oli se oksennellut ennenkin, mutta nyt yhä enenevässä määrin. Lääkepullo Apelkaa maksoi noin 31,50 € eli 1050,13 €/L. Pullon riittävyys taas määräytyisi sen perusteella, kuinka paljon lääkettä päivittäin menisi.
Ensimmäinen kontrollikäynti
Kontrolliaikamme Evidensia Mar-Vetissä oli 11.12.2018 eli noin kolmen viikon päästä. Menimme sinne ilman aamulääkitystä, eli Morro oli saanut edellisen lääkeannoksen edellisenä iltana. Jatkossa kaikki kontrollikäynnit siis tehtäisiin niin, ettei aamulääkettä anneta, jotta saamme tuloksia samasta tilanteesta ja arvot ovat vertailukelpoisia keskenään. Onneksi kontrolliaika oli oikeastaan niin pian kuin mahdollista, sillä Morron meininki oli aivan mahdotonta, ja yltynyt valtaville kierroksille kontrollikäynnin aamuna. Kontrollikäynnin aamuna Morro oksensi kuusi kertaa pelkästään vatsanesteitä.
Verinäytteissä elinarvot (chem 10) olivat nyt kaikki normaalit. Elektrolyyteistä kaliumarvo oli myös viiterajoissa ja muut arvot normaalit. Kilpirauhasarvo T4 oli myös viiterajoissa 24 nmol/L (10-60). Koska aamulääkitystä ei kuitenkaan oltu annettu, arvon olisi liikatoiminnan takia kuulunut olla yläviiterajalla tai jopa hieman yli viiterajan. Morrolla oli siis aivan liian suuri lääkeannos ja lääkityksen ansiosta melkein kilpirauhasen vajaatoiminta. Liian suuri lääkeannos oli todennäköisesti syynä myös hillittömälle oksentelulle sekä kiihkeälle pica-oireilulle. Kilpirauhaslääkkeen annostusta laskettiin niin, että jatkossa antaisimme annoksesta vain puolet, 0.25 ml kaksi kertaa päivässä. Oksenteluun Morro sai klinikalla oksennuksenestolääkkeen injektiona.
Morro on lähes poikkeuksetta saanut eri eläinlääkäriasemilla hyvää palautetta kiltistä luonteestaan, ja potilaskertomuksen lopussa lukeekin, että ”hyvää joulun odotusta ja uutta vuotta kiltille Morrolle!” Käynnin hinta oli noin 182 €.
Toinen kontrollikäynti
Morron toinen kontrollikäynti hoidettiin vielä eläinsuojeluyhdistyksen laskuun ja yhdistys oli osoittanut seuraavan kontrollikäyntimme eläinlääkäriasemaksi Sirkka Salmelan Haminasta, jolla oli Evidensiaa edullisemman toimenpidehinnat. Samalla Morrolta poistettiin hammaskivet. Luvan saatuamme menimme eläinlääkäriin 24.1.2019 eli reilu kuusi viikkoa myöhemmin edellisestä käynnistä.
Olimme käyneet neljä päivää aikaisemmin päivstävällä eläinlääkärillä, sillä Morro oli varotoimista huolimatta päässyt käsiksi kovaan muovipussiin ja syönyt siitä nurkan. Ulostetta oli tullut tuohon toiseen kontrollikäyntiin mennessä niukasti, mutta sitä oli kuitenkin tullut. Tiedustelin eläinlääkärissä erikseen, voiko ja kannattaako Morroa silti nukuttaa ja voiko siltä ottaa verikokeet. Morron voinnin vuoksi hammastoimenpidettä päätettiin siirtää, mutta kilpirauhaskontrolli voitaisiin verikokein tehdä.
Tällä kertaa Morron tyroksiiniarvot olivat aivan viiterajoissa, oikeastaan lähes niin keskellä normaalia kuin mahdollista, 35 nmol/L (10-60). Kuitenkin tulosta katsellessaan eläinlääkäri ilmoitti, että mahdollinen vierasesine suolistossa voi vääristää tulosta, joten tulosta ei kannata pitää varmana. Eläinlääkärin mukaan omistaja on paras arvioimaan, onko kissa terve vai ei. Jos minusta vaikuttaa siltä, että kissa voi hyvin, minun kannattaisi jatkaa sillä annoksella, jota olemme nyt antaneetkin. Verikoe viittaisi tähän suuntaan, mutta sen varaan lääkeannoksen kokoa ei voi laskea, koska suoliston kunto saattaa muuttaa tulosta. Teimme verikokeen ja maksoimme siitä aivan turhaan, koska tuloksesta ei kuitenkaan voinut tehdä johtopäätöksiä! Kilpirauhaskontrollin osuus käynnin hinnasta oli 68 €.
Tämän käynnin jälkeen olimme Morron kanssa hunningolla, sillä emme tienneet jatkosta. Ainoa maininta potilaskertomuksessa kilpirauhaseen liittyen on se, että otettiin verikoe kontrollia varten. Verikokeiden tulosta taas ei ole kirjoitettu potilaskertomukseen eikä sitä, mitä se tarkoittaa tai miten omistajan tulee toimia jatkossa. Käynti oli siis oikeasti aivan yhtä tyhjän kanssa.
Lisäksi minulla oli tunne, ettei Morron lääkeannostus ehkä kuitenkaan ole aivan kohdallaan. Morrolla saattoi olla pissaamispaikkojen kanssa edelleen ongelmaa ja suuhun meni sitä puun kaarnaa yms., mutta ei niin ylenpalttisesti kuin aikaisemmin. Morro vaikutti levottomalta ja tasapainossa oli ongelmia.
Kolmas kontrollikäynti
Toukokuussa eli noin neljän kuukauden päästä 2. kontrollikäynnistä oli aika mennä koko kissaporukan kanssa rokotuksille, ja samallahan siinä voisi kontrolloida Morron T4-arvon.
Kotkan Karhulan Tassulassa 28.5.2019 Morron TT4-arvo oli 46 nmol/L (10-60) eli normaalivälin yläreunassa. Yleensä tavoite on saada arvo lääkityksellä viitealueen alakolmannekseen. Arvo oli siis edelleen aavistuksen liian korkea. Tunteeni siitä, ettei annos ole kohdallaan, oli siis oikea ja sitä nostettiin hieman. Annostus muutettiin tässä vaiheessa 0,25 ml:stä 0,3 ml:aan kaksi kertaa vuorokaudessa. Tammikuun käynti Salmelalla oli todellakin ollut aivan turha emmekä saaneet sieltä apua ollenkaan, vaan olimme jatkaneet Morron lääkintää sokkona väärällä annoksella. Tassulan käynnin hinta Morron kilpirauhaskontrollin osalta oli 103,24 €.
Nostettuamme annoksen 0,3 ml:aan kaksi kertaa vuorokaudessa lähes kaikki oireet katosivat tai lieventyivät huomattavasti. Kun pahimmat murheet olivat ohi ja tulipalot sammutettu, tavallaan unohdin koko kilpirauhasasian ja jatkoimme normaalia elämäämme lääkitsemällä Morroa kaksi kertaa vuorokaudessa.
Kuinka löysin radiojodihoidon
Näin jälkikäteen ajatellen on hämmästyttävää, ettei yksikään eläinlääkäri kertonut minulle, että kissan kilpirauhasen liikatoiminta on parannettavissa oleva sairaus. Jokainen, joka meitä ohjeisti Morron hoidossa, puhui vain loppuelämän lääkityksestä ja tiheästä kontrollivälistä. Yhdessäkään potilaskertomuksessa ei ole mainintaa vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Näin myös Evidensiassa, vaikka ketjun nettisivuilla mainitaankin hoitovaihtoehtoina lääkitys, radiokatiivinen jodihoito, leikkaus ja erikoisruokavalio.
Olin onnekseni liittynyt Kilpirauhassairaat Kissat-Facebook-ryhmään, joten sana ”radiojodihoito” vilahti aina silloin tällöin Facebookini uutisvirrassa. Kun tein itse päivityksen Facebook-seinälleni liittyen Morron sairauteen, kommenteissa kerrottiin radiojodihoidosta. Syksyllä 2019 vietimme ihanan päivän ystäväporukan kanssa Lappeenrannassa, jolloin eräs ystäväni kertoi, että hänen sukulaisensa oli vienyt kissansa radiojodihoitoon. Samana päivänä soitin lyhyesti tuon sukulaisen kanssa ja keskustelimme kissan radiojodihoidosta.
Aihe kuitenkin jäi ja heräsin asiaan uudelleen tammikuun 2020 alussa, kun kissojen hammasoperaatioiden aika läheni. Kaikilta kolmelta pitäisi poistaa hammaskivet, ja varmasti myös hampaita. Luvassa olisi varmasti kallis reissu, joten lähetin tarjouspyyntöjä ja hintatiedusteluja Kotkasta katsottuna aina Lahteen, Tampereelle, pk-seudulle ja Lappeenrantaan asti. Tarjouspyynnön yhteydessä tiedustelin Tampereella sijaitsevalta Vet4Catilta ensimmäistä kertaa, paljonko radiojodihoito käytännössä maksaa ja mitä se tarkoittaa.
Kilpirauhasen vajaatoiminta on salakavala ja vaarallinen sairaus
Vasta Vet4Catin kanssa käymäni tiiviin sähköpostivaihdon myötä käsitin, että taloudellinen tilanteeni riittäisi ehkä juuri ja juuri Morron hoitoon. Vasta tässä vaiheessa minut myös valtasi ymmärrys siitä, että kilpirauhasen liikatoiminta on käytännössä kuolemaan johtava sairaus! Näin ei lukenut missään, kukaan ei sanonut niin, mutta kaiken ammentamani tiedon ja maalaisjärkeni mukaan päättelin itse näin.
Antamani lääkehoito ei nimittäin parantanut Morron sairautta, vaan hoiti puhtaasti oiretta. Minulle selvisi, että lääkityksellä on sivuvaikutuksia, kuten maksan toksisuuutta. Ajan myötä kilpirauhaskasvain jatkaisi kasvamistaan. Tästä syystä kontrollikäyntejä tarvittaisiin jatkossa vähintään 1-2 kertaa vuodessa, mieluummin useammin, jotta kasvaimen ja kehon tyroksiinimäärän kasvaessa lääkitystä voidaan edelleen nostaa. Suurempi määrä lääkettä taas lisäisi sivuvaikutusten riskiä. Todennäköistä olisi, että jonain päivänä sairautta ei voisi enää lääkityksellä hoitaa, jolloin Morro jouduttaisiin lopettamaan. Kun koko keho kävisi yhä kovemmilla kierroksilla, myös maksa ja munuaiset saisivat kyytiä. Ihan yhtä hyvin se voisi menehtyä niihinkin, ja todennäköisesti menehtyisikin.
Käytännössä tämä jo riitti siihen, että päätin viedä Morron hoitoon hinnalla millä hyvänsä. Olin järkyttynyt siitä, ettei kukaan eläinlääkäri ollut kertonut minulle, että kissa käytännössä kuolee tähän sairauteen jossain vaiheessa, tai että sairauden voi yleensäkin hoitaa kokonaan pois. Vaikka Morron lääkitseminen oli helppoa, sen aikatauluttaminen oli minulle henkisesti raskasta. Siitäkin pääsisi tällä eroon.
Puhumattakaan eläinlääkärikäyntien ja säästetyn rahan määrästä. Tähän mennessä pelkästään kilpirauhasen liikatoiminnan hoitoon oli Morron kohdalla uponnut 889,4 euroa. Lähes 900 euroa vuodessa, plus lääkitys. Meillä meni Apelkaa ehkä noin pullo kuukaudessa, joten sitä meillä oli tammikuun 2020 loppuun mennessä mennyt noin 11-14 pulloa, eli 346,5 – 441 euroa noin 14 kuukaudessa. Yhteensä siis 1236 – 1341 euroa, joka alkoi lähennellä jo radiojodihoidon hintaa.
Radiojodihoidon riskit
Hoidon onnistumisprosentti yhdellä hoitokerralla Vet4Catissa on erittäin korkea, 99 %. Vain alle 5 %:lle hoidetuista kissoista on kehittynyt pysyvä kilpirauhasen vajaatoiminta.
Minulle oli selvää, että hyväksyn (minimaaliset) riskit kun päätin viedä Morron radiojodihoitoon. Jos hoidon seurauksena Morrolla olisikin kilpirauhasen liikatoiminnan sijaan kilpirauhasen vajaatoiminta, se olisi ehkä vähemmän tuhoisaa muille sisäelimille kuin liikatoiminta. Tätä kautta saataisiin enemmän yhteistä elinaikaa. Sitäpaitsi vajaatoiminnan lääkitseminen on kissalle turvallisempaa kuin liikatoiminnan lääkitseminen. Jos hoito ei taas kahdella kerralla toimisi, olisin ainakin yrittänyt tehdä kaikkeni kissani eteen, eikä ”vika” johtuisi hoidosta tai henkilökunnasta, vaan nimenomaisesta kissasta.
Ajan varaus ja ennakkotiedot radiojodihoidosta
11.1.2020 varasin Morrolle ajan seuraavaan radiojodihoitoon. Seuraava radiohoito olisi 5.2.2020, jossa oli vielä aikaa varatessani kolme paikkaa vapaana.
Ajanvarauksen yhteydessä minua pyydettiin mahdollisimman pian toimittamaan eläinlääkärille Morron laboratoriotulokset eläinlääkärikäynniltä, jolloin alkuperäinen hypertyreoosidiagnoosi tehtiin, sekä viimeisin laboratoriotulos. Aikaa varatessani kerroin Vet4Catille, että luulen, ettei lääkitys ei tällä hetkellä ole kohdallaan. Morrolta oli lähtenyt karvaa normaalia enemmän, samoin se oksenteli useammin. Morron tuli olla 10 päivää ilman kilpirauhaslääkitystä ennen hoitoon menoa, joten viimeinen lääkkeenantopäivä oli 25.1.2020. Tuo lääkkeetön jakso oli hirveää aikaa, kun oireet alkoivat pikkuhiljaa palata ja pahentua.
Jos ennen hoitoa käy verikokeissa, klinikka hyväksyy hoitoon tuotaessa max. 30 päivää vanhat maksa- ja munuaisarvot (vähintään ALAT/AFOS/KREA/UREA). Näitä varten kilpirauhaslääkitystä ei tarvitse lopettaa, vaan ne voidaan ottaa silloin kun kissalla on vielä lääke käytössä. Näin arvoja ei tarvitse mitata enää erikseen Vet4Catilla, kun hoito alkaa. Arvoja ei kuitenkaan tarvitse erikseen ottaa etukäteen, vaan ne voidaan ottaa myös vasta paikan päällä myös hoidon alkaessa. Tämä paketti ALAT, UREA, KREA, TP, GLU, AFOS maksoi Vet4Catilla 94 e eikä se kuulunut radiojodihoidon hintaan, vaan oli siihen liittyvä ylimääräinen kulu.
Hoidon alkaessa Morrolta tutkittaisiin kyseisellä klinikalla joka tapauksessa tyroksiiniarvo T4. Tyroksiinin määrä ilman lääkitystä nimittäin määrittää sen, kuinka paljon isotooppia tarvitaan. Sitä kautta taas määräytyy hoidon lopullinen hinta. Mikäli T4-arvo on hoidon alkaessa alle 149 nmol/L, niin hoidon hinta olisi 1450 euroa. 150-249 nmol/L arvoilla hoidon hinta olisi 1600 euroa. Klinikalla ennen hoitoa tehtävä T4-verikoe ei sekään kuuluisi hoidon hintaan, vaan maksaa ylimääräiset 40 euroa ja on pakollinen hoitoon liittyvä kulu.
Hoidon hinta sisältäisi sisältää klinikkamaksun, kissanhiekat, hiekkojen säilytyksen, 5-7 päivän hoidon (hoitopäivien lopullisesta määrästä riippumatta) ja kontrolliverikokeet (AFOS, ALAT, KREA, UREA, GLU, TP, T4, NA, KA, CL) viisi päivää isotooppipistoksen jälkeen. Maksu suoritetaan paikan päällä ennen hoidon aloittamista. Hoidon aikana kissoilla olisi käytössä Pet Remedy-haihdutin. Lisäksi kissoille annettaisiin ruokahalua lisäävää Mirtazapiniä, jotta kissat mahdollisesta stressistä huolimatta söisivät. Kissalle mukaan pitäisi viedä oma peitto ja ruokaa viikoksi. Käyttämättömät ruoat saa hoidon jälkeen takaisin.
HUOM! Vet4Cat on päivittänyt hintojaan käyntimme jälkeen.
Morro menee radiojodihoitoon
5.2.2020 aamulla otin satiinipussilakanani peiton päältä ja pakkasin sen Morron tavaroiden mukaan, jotta sillä olisi hoitopaikassa mukana jotain, mikä tuoksuisi minulta mahdollisimman paljon. Lisäksi pakkasin mukaan Morron tyynyn, joka on alunperin koiranpeti.
Lähdimme ajamaan Kotkasta kohti Vet4Catia 270 kilometrin päähän Tampereelle. Matkalla pysähdyin pari kertaa katsomaan, onko ulvovalla Morrolla kaikki hyvin. Menin takapenkille istumaan, lukitsin ovet, etten avaisi niitä vahingossakaan, otin Morron kuljetuskopasta ulos ja siirsin sen toiseen. Olin ottanut useamman kopan mukaan, jos se sattuisi oksentamaan tai pissaamaan matkalla. Mitä se taisi molempia tehdäkin, joten hyvä, että mukana oli useampi koppa, puhtaita pyyhkeitä ja muovipussi likaisia pyyhkeitä varten.
Saavuimme Vet4Catille iltapäivällä ja hoitaja otti meidät sydämellisesti vastaan. Pitelin Morroa, kun hoitaja otti Morrolta verikokeet. Taas kerran Morro sai kiltteydestään kehuja. Koetuloksia odotellessamme Morro makasi pöydällä käsieni välissä pää kainalossani.
Koetulos oli sekä minulle, että ilmeisesti myös hoitajalle, järkytys. Arvo oli ilman lääkitystä 224,4 nmol/L. Ei ihme, että lääkkeettömät päivät olivat olleet meille kuin suoraan helvetistä. Alkuperäiseen diagnoosiin 20.11.2018 verrattuna arvo oli noussut huomattavasti ja erittäin nopeaa tahtia, sillä noin vuosi ja kaksi kuukautta aikasemmin arvo ilman lääkitystä oli ”vain” 96 nmol/L (viitarvo 10-60). Hyvä, että selvittiin siis toiseksi halvimmassa hintaluokassa, yli 249 nmol/L arvolla hinta olisi ollut suurempi. Hinta keikkuikin todellisuudessa meillä 2. ja 3. hintaluokan välissä, vaikka oltiin hoitajan kanssa puhuttu pääosin 1. ja 2. hintaluokasta. Taas kerran, tuntemukseni siitä, ettei lääkitys ole kohdallaan, piti paikkansa. Liikatoiminta oli kiihtynyt niin paljon, ettei viimeisimmäksi määrätty annos 0,3 ml kahdesti vuorokaudessa enää todellakaan ollut riittänyt.
Eristystilat
Jätin Morron hoitajan hellään huomaan. Sain kamerasta katsoa, kuinka hoitaja kantoi Morron alakerran eristystiloihin. Minulta oli kysytty, haluaisinko, että Morro saa liikkua vapaana hoitotilassa vai olisiko minusta parempi, että se on häkissä. Myöhemmin selvisi, että tässä kohtaa meillä kävi hoitajan kanssa pieni kommunikaatiovirhe.
Olin nimittäin kamerasta nähnyt, että hoitotilassa oli kaksi pleksein eristettyä häkkiä maan tasalla ja kaksi niiden päällä. Tämän lisäksi kauempana nurkassa oli metallihäkki, jossa suljettuja sivuja olivat vain kaksi seinää kohti olevaa sivua. Olin luullut, että näissä viidessä häkissä on jokaisessa kissa, ja näiden lisäksi yksi saisi kulkea tilassa vapaana. Stressitasoni nousivat räjähdysmäisesti, kun mietin tartuntariskiä kaikkien kissojen välillä, erityisesti metallihäkissä olevan kissan kanssa, sillä verkon läpi olisi mahdollista kynsiä toista ja sylkeä toisen päälle.
Luulin, että Morro on kuudes hoidettava kissa ja saan valita, onko se häkissä, kun joku toinen kissa saa kulkea sen ohitse ja kytätä sitä tilassa vapaana, vai halusinko että Morro on tuo vapaana oleva kissa. Tietysti sanoin, että Morro voi kulkea vapaana, jotta sillä on mahdollisuus valita etäisyytensä toisiin kissoihin nähden. Olin kuitenkin pöyristynyt siitä, että jouduin jättämään kissani tällaiseen tilanteeseen, sillä klinikka oli ainoa radiohoitoa tekevä koko Suomessa, ja maksamaan siitä itseni kipeäksi.
Sinne Morro jäi, ja sinne se jäisi ainakin seuraavaksi viideksi päiväksi. Vaikka tiesin, että hoito on Morron parhaaksi, itkuhan siinä tuli, kun lähdin klinikalta kotia kohti. Koko päivä meni tuohon reissuun, kun pelkästään ajomatkoihin meni yhteensä 6-7 h. Ennen klinikalta lähtöä maksoin hoidon ja verikokeet, yht. 1658 euroa.
Morron kuulumiset
Seuraavan viikon aikana klinikka lähetti joka päivä Morron kuulumisia. Tämä helpotti eroahdistunutta omistajaa, vaikka ei kissalle paljon mitään häkissä kököttäessään sen kummemmin kuulunut. Niin, siis Morrohan päätyi häkkiin jo heti samana iltana:
”Ekat kuulumiset Morrolta. Hän on ollut täällä todella reipas ja ei lainkaa arka eikä pelokas. On syönyt suuria määriä ruokia isolla ruokahalulla ja on juonut, pissanut ja ulostanut normaalisti. Valitettavasti hän on ollut todella agressivinen/dominantti muita kissoja kohtaan ja hyökkäsi niiden ovea kimpuun jatkuvasti, joten laitoimme hänet eilen jo heti häkkiin. Mutta tästä jo puhuttiin, että näin ehkä pääsee käymään kun ilmoitit millainen luonne Morrolla on muita kissoja kohti. Kuitenkin hän voi häkissä mainiosti, joten ei meillä ole mitään hätää täällä. Huomenna laitan kuulumiset klo 12-14 välisenä aikana.”
Olin järkyttynyt. Nyt Morro sitten kököttikin häkissä ja joku toinen kissa saa kierrellä sen häkin ympäri, ja stressata Morroa entisestään. Vedin syvään henkeä ja soitin tyynen asiallisen puhelun Vet4Catille. Tässä vaiheessa selvisi, taivaan kiitos, olin ymmärtänyt väärin. Hoidossa olikin vain viisi kissaa. Neljä niissä kaksikerroksisissa häkeissä ja Morro viidentenä siellä metallihäkissä, mutta se oli saanut sen pienen hetken kulkea vapaana tilassa, ennen kuin oli aloittanut shownsa. Kaikki hyvin siis.
Kuulumisissa tuli joka päivä myös kuva kullanmurusta. Vaikka kissa näyttikin joka päivä samalta, oli kuitenkin lohduttavaa saada niitä samoja tekstejä ja kuvia joka ikinen päivä sähköpostiin. Päivän kohokohta. Siellä näkyi, että Morrolla oli mukavasta iso tyynynsä häkin alustana, sekä minun satiinilakana.
”Ja seuravat kuulumiset Morrolta. Hän on syönyt edelleen hyvin. On juonut, pissanut ja ulostanut normaalisti ja makaa suurin osaa häkissä rauhassa ja välillä tulee moikkaan. Vähän on sotkenut hiekan kanssa mutta pyyhin hänet ja tilaa kuvaamisen jälkeen, mutta eiköhän se huomenna näyttää taas samalta 😀 Huomenna laitan kuulumiset klo 10-13 välisenä aikana.”
”Morrolla on vieläki kaikki hyvin täällä 🙂 Syö hyvin. Juo, pissaa ja ulostaa normaalisti. Huomenna laitan kuulumisia klo 1114 välisenä aikana.”
”Täällä on edelleen samalainen tilanne. Morro syö hyvin. Juo, pissaa ja ulostaa normaalisti. Huomenna otetaan verinäytteet ja soitan tuloksista ja hakuajasta klo 12-14 välisenä aikana. Jos huomenna tulee liian tiukka niin voidaan nyt jo sopia, että haet Morron tiistaina (jos arvo ok) tai keskiviikko (jos arvo ei ollut ok ja saa lisää isotooppia).”
Morro pääsee kotiin
Kuten arvata saattoi, eihän Morro silloin viidentenä päivänä päässyt kotiin. Tyroksiiniarvot olivat liian korkeat, ja Morro sai uuden annoksen radioaktiivista isotooppia. Lopulta hain Morron kotiin 6. päivänä eli 11.2.2020. Morro oli niin hämmentyneen oloinen, ettei erityisemmin edes reagoinut minut nähdessään. Hoitaja kertoi, että Morron myötä he oppivat sen, ettei yhtä kissaa kannata pitää tilassa vapaana, koska kuka tahansa kilttikin kissa voi olla aggressiivinen toisia kissoja kohtaan. Minulle tämä oli itsestäänselvää, mutta hyvä, että meidän käynti klinikalla toi heidän toimintakäytäntöihinsä selkeän muutoksen.
Selvisi, ettei ideani isosta tyynystä ja satiinilakanasta ollutkaan niin hyvä. Morro oli nimittäin oksentanut niiden päälle, eikä klinikka saanut antaa niitä minulle suuren säteilymäärän takia kotiin. Sovimme, että haen ne eristysajan päätyttyä. Minulla asuu Tampereella tuttavia joten ajattelin, että kyllä sinne suunnalle varamasti tulee jotakin menoa, ja voin hakea tavarani samalla. Kertasimme jatkohoito-ohjeet ja mittasimme Morron säteilytason geigermittarilla.
Sitten alkoi ehkä rankin osuus koko hoidosta, eli kahden viikon eristysaika kotona. Kaksi viikkoa kotiutumisesta Morron virtsa, uloste ja sylki olivat radioaktiivisia. Koska kissat pesevät itseään, myös koko turkki oli syljen takia radioaktiivinen. Tästä syystä ei Morroa saanut koskea eikä sen lähellä saanut olla. Se ei saanut siis nukkua kanssani sängyssä, mikä oli varmaan Morrolle itselleen kaikista kamalinta koko hoidossa. En kyllä nukkunut paljoa minäkään, kun makuuhuoneen ovi sai seuraavat kaksi viikkoa kyytiä. Ensimmäinen yö oli ihan toivotonta, seuraavina öinä tilanne jo vähän hellitti, mutta pitihän Morron käydä välillä onneaan kokeilemassa.
”Sallittu annos radioaktiivisuutta” minulle oli noin 10 minuuttia metrin etäisyyden sisällä kahdesti päivässä. Meillä tämä käytännössä tarkoitti sitä, että aamuisin ja iltaisin istuin kymmenen minuuttia pyyhe sylissäni, johon Morro heti sinkosikin kun sain takapuoleni alas tuolille. Silitellessä pidin käsissäni hanskoja. Silittelyhetken päätteeksi vein pyyhkeen pois ja pidin sitä aina samoin päin sylissäni, ettei vaatteisiini jää radioaktiivista karvaa. En silitellyt päivisin käsin Morroa paljoakaan, koska se vaati aina hanskojen käyttöä tai käsien pesua. Teimmekin silityskepin, jonka virkaa palveli täytetty ja umpeen teipattu sukka kepin päässä. Sillä Morroa pystyi sitten ohimennen silittelemään useita kertoja päivässä.
Hiekkalaatikko tuli putsata vähintään kahdesti päivässä. Ulosteita, virtsaa ja oksennusta käsitellessä tuli käyttää käsineitä. Mitään näistä ei saanut hävittää 45 vuorokauteen Morron kotiutumisesta. Asuimme onneksi omakotitalossa, joten perustin Morron roskiksen vanhaan leikkimökkiin. Onneksi oli talvi, joten eritteet eivät myöskään haisseet pahasti. Sinne heitin kaiken seuraavan kahden viikon ajan oksennuksien siivoamiseen käytetyistä papereista lähtien. Säilytin niitä 45 vuorokautta eli noin puolitoista kuukautta, ennen kuin heitin ne roskikseen.
Kaksi viikkoa on lyhyt aika. Lähinnä kaikki asiat olivat vain järjestelykysymyksiä ja pärjäsimme hyvin. Ymmärsin hoidon riskit minulle ja ympäröiville ihmisille. Myös Vet4Cat painotti tätä hoito-ohjeissaan: ”Teidän sitoutumisenne jatkohoitoon on erittäin tärkeä kissanne ja oman terveytenne kannalta sekä Säteilyturvakeskuksen säädösten täyttymiseksi ja jotta vastaava hoito sallitaan myös jatkossa sitä tarvitseville kissoille.” Radiojodihoidon jälkeen Morro pitäisi viedä yhden, kolmen ja kuuden kuukauden päästä kontrolliin, jotta nähdään, onko hoito tehonnut.
Ensimmäisen kuukauden kontrolli
Ensimmäinen radiojodihoidon jälkeinen kontrolli olikin heti kuukauden päästä 10.3.2020. Tuo oli nyt se kerta, jolloin vihdoin ja viimein vein kaikki kissat hammasoperaatioihin mittavan hintatiedustelun jälkeen. Erinäisistä syistä, mm. hintasyistä johtuen, päädyimme Vantaalle Eläinsairaala Aistiin.
Saimme käynnillä sekä hyviä että huonoja uutisia. Morron verinäytteissä muut arvot olivat normaalit, esimerkiksi tyroksiini T4 oli 18 nmol/L (10-60). Radiojodihoito näytti siis ainakin tältä erää onnistuneen! Glukoosi oli kuitenkin huomattavan koholla, 22,25 mmol/L (3.95-8.84). Tämän takia Morrolta tutkittiin myös fruktosamiini ja sekä virtsan pikatesti, sillä eläinlääkäri epäili Morrolla olevan diabetes. Fruktosamiini eli pitkäaikaissokeri oli hyvin lievästi koholla 355 µmol/L (191-349), virtsanäytteessä ei kuitenkaan ollut glukoosia. Morrolle suositeltiin uutta verinäytettä (glukoosi, fruktosamiini) sekä virtsanäytetutkimusta noin kuukauden kuluttua.
Ei muutoksia arkipäivään, jatkoimme elämää normaalisti. Hinnasta en osaa sanoa, sillä käynnillä tehtiin kaikille kissoille niin paljon toimenpiteitä, että laskussa on kymmeniä rivejä erilaisia kuluja.
Kolmen kuukauden kontrolli
Koska tällä kertaa meidän ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin ottaa verikoe, päädyin poikkeuksellisesti asioimaan kunnaneläinlääkärillä, jonka sijaisena toimi tuolloin Marika Friman. Aihe oli hänelle uusi, niin hän konsultoi tuloksissa Vet4Catia. Tälläkin kertaa saatiin hyviä ja huonoja uutisia.
Merkkejä diabeteksesta ei edelleenkään ollut. Kuitenkin tulosten perusteella vaikutti siltä, että Morrolla on sekä kilpirauhasen että munuaisten vajaatoiminta! Tyroksiini eli T4 oli alhainen, nyt vain 9.7 nmol/L (12.0-58.0), SDMA taas huiteli aina 17.2:ssa asti (0.0-15.0). Vet4Catilta kuitenkin rauhoiteltiin, että radiojodihoidosta on kulunut niin lyhyt aika, että tilanne voi vielä muuttua kuuden kuukauden kontrolliin mennessä, ja usein tilanne tasaantuukin. Ei siis taaskaan muutosta päivittäiseen elämäämme, uusi verikoekontrolli siis kolmen kuukauden kuluttua. Käynnin hinta oli 150 euroa.
Kuuden kuukauden kontrolli
Se vähän venähti, ja menimme sinne noin 1,5 kk myöhässä, 14.10.2020. Taas kerran mittavan hintatiedustelun ja erikoistumispohdintojen jälkeen. Edelliset kontrollikerrat olivat pelästyttäneet minut niin pahasti, että halusin Morron seuraavaksi suoraan sisätauteihin erikoistuneelle eläinlääkärille. Jos Morrolla onkin munuaisten vajaatoiminta, IBD/IBS tai jotain muuta, olisi hyvä että olemme suoraan asiantuntijalla, ja säästäisimme siinä taas ehkä yhden käyntikerran verran rahaa.
Kyselin suosituksia BNI– ja Facebookin kissaryhmissä, mutta ne eivät oikein tuottaneet tulosta. Tampereelle Vet4Catiin oli pitkä matka, joten keskityin lähinnä, taas kerran, Vantaan Aistiin sekä Lappeenrannan Evidensia Villimykseen. Koska Villimyksestä ei viesteihini vastattu, menimme taas vanhaan tuttuun Aistiin. Samalla sain tyrkättyä Hetan neurologille ja magneettikuvaan.
Morro oli kesästä lähtien oksennellut tyhjää mahaa, joskus karvaa. Se edelleen oksensi, jos ei saanut ruokaa, yleensä oksennuksessa oli limaa. Joskus oksentamisessa oli taukoa muutaman päivän. Morrolla ei ollut ripulia, yleisvointi oli normaali, ruokahalu vaihteleva. Vettä kului edelleen paljon.
Morrosta otettiin verinäytteet, joista tutkittiin täydellinen verenkuva, elinarvot, SDMA ja elektrolyytit. Punasoluarvot olivat normaalia matalammat (keskivaikea ei-regeneratiivinen anemia), munuaisarvot urea (25.6 mmol/L (5.70-12.90) ja kreatiniini (314 µmol/L (71.00-212.00) merkittävästi koholla, SDMA ylärajalla 14 µl/dL (0.00-14.00), fosfori lievästi normaalia matalampi ja verensokeri korkea/hyvä, todennäköisesti stressistä johtuvaa. Tyroksiini sen sijaan oli tällä kertaa, vihdoin ja viimein, viiterajoissa 20 nmol/L (10-60)! Radiojodihoito oli siis toiminut ja Morro oli parantunut kilpirauhasen liikatoiminnasta!
Muut veriarvot olivat normaalit. Verinäytteestä tutkittiin myös ohutsuoliston imeytymisparametrit (folaatti ja kobalamiini). Vatsaontelon ultraäänitutkimuksessa ei löydetty mitään oksentelua selittävää tekijää. Kuitenkin, verinäyte- ja ultraäänitutkimuksen löydökset viittasivat nyt krooniseen munuaisten vajaatoimintaan.
Sikäli tulos olisi voinut olla odotettavissa, ensinnäkin oksentelun takia, toisekseen siksi, että kilpirauhasen liikatoiminta ei ollut enää vääristämässä munuaisarvoja. Nyt nähtiin munuaisten tilanne, ja se oli kurja. Ei kuitenkaan niin kurja, että meidän olisi tarvinnut tehdä merkittäviä muutoksia arkipäivän elämään. Eläinlääkäri kuitenkin suositteli tarkastamaan ruokavalion. Oksentelun syyksi hän epäili ruoka-aineallergiaa. Mikään kilpirauhaseen liittyvä se ei ainakaan enää ollut. Munuaisarvot olisi hyvä tarkistaa 2-3 kuukauden kuluttua.
Morro 2021
Radiojodihoito ehdottomasti kannatti. Morro kuuluu onnellisesti siihen 99 % prosentin joukkoon, jolla hoito tehoaa ensimmäisellä hoitokerralla.
Aggressiivisuus ja hyökkäily loppui oikeastaan heti, kun lääkitys aloitettiin. Muut oireet taas ovat hävinneet tai laimentuneet merkittävästi nimenomaan radiojodihoidon jälkeen. Morro ei ole enää langanlaiha luikku. On se edelleen hoikka, mutta sporttinen, eikä näytä nälkäkuoleman partaalla olevalta. Sen paino on noussut. Turkki on huomattavasti paremmassa kunnossa. Hutipissailu on nykyään enemmän poikkeus kuin sääntö, mikä on merkittävästi parempi tilanne parin vuoden takaiseen verrattuna. Morron ”sekoilu” on loppunut, eli se ei enää maanisesti juokse ympäri asuntoa ja huuda mennessään. Toki se innostuu ihan kuten muut kissat, mutta sekopäinen riehuminen puuttuu.
Mikä tärkeintä, muilta osin kissan terveys on suojattu niin hyvin kuin tällä hetkellä kykenen. Ei tarvitse stressata sitä, että hoitamattoman sairauden takia sydän, munuaiset tai maksa menee. Munuaisten vajaatoiminta aiheuttanee edelleen suuren veden kulutuksen. Varmaan siihen tai johonkin oheissairauteen liittyy myös (lieventynyt) pica-oireilu, toistuva ummetus ja oksentelu. Näiden syitä ei ole vielä saatu selville. Joskus mielessäni piipahtaa ajatus, olisiko meillä näitä ongelmia, jos olisin vienyt Morron radiojodihoitoon heti. Olisiko se pelastanut munuaiset? Kuitenkin, tehty mikä tehty, sitä ei saa koskaan selville ja menemme eteenpäin näillä korteilla, jotatka meille on jaettu.
Ehkä suurin painoarvo on omalla mielenrauhallani. Kissa on nyt hoidettu mahdollisimman hyvin ja pitkälle. Paniikkia ei ole. Ja sitä vapauden määrää, joka elämääni on tullut, kun pystyimme luopumaan säännöllisestä lääkityksestä! Ei tarvitse stressata omien menojen suhteen ja pyytää juuri joitakin tiettyjä henkilöitä lääkitsemään kissaa. Vaikka kissa olisikin helppo lääkitä, voi huono lääkitsijä pilata kokemuksen ja tulevat lääkintäkerrat.
Veisitkö sinä kissasi radiojodihoitoon?
Nykyään meillä on kotona onnellinen ja suhteellisen terve kehruukone. Koska Morron kilpirauhasarvot olivat vuodessa nousseet hurjalla vauhdilla, uskon, että ostin radiojodihoidolla meille monta vuotta lisäaikaa. Ilman hoitoa sillä olisi varmaan tähän mennessä pettänyt jo jokin sisäelin.
Tästä näkökulmasta käsin onkin vaikea käsittää, miksi joku ei veisi omaa kissaansa radiojodihoitoon. Jos ihmisellä itsellään on jokin sairaus, johon hän voi valita hoitomuodoksi joko a) oireiden hoidon tai b) sairauden poiston, uskon ihmisten pääsääntöisesti valitsevan sairauden poistavan hoitomuodon. Kuka haluaa hoitaa oireitaan, jos on mahdollista poistaa koko sairauden juurisyy? Varsinkin, jos suurimpana riskinä on sairauden lieventyminen, eikä kokonaan poistaminen.
Rahaa tähän sairauteen ajalta ennen ja jälkeen radiojdihoidon, kaikkine kontrolleineen, lääkkeineen, hoitoineen ja bensoineen meni parissa vuodessa 3000-4000 euroa. Ei minullakaan olisi ollut rahaa tähän kaikkeen. Kalenterivuonna 2020 koko vuoden pieni palkkani meni suoraan kissojen eläinlääkäriin ja ruokaan. Jotta sain Morron radiojodihoitoon ja hoidettua kaikki jatkokäynnit, myin kaikki rahastoni ja luovuin yli kymmenvuotisesta unelmastani, eli omasta asunnosta ja nostin ASP-tilini tyhjäksi. Luottokortin vingutin tappiin asti. Tiedustelin pankilta lainaa, mutta se ei onnistunut, joten lainasin puuttuvat osat ystäviltä ja sukulaisilta. Ruokaa itselleni ja kissoilleni sain taas sukulaisilta ja kavereilta, kun niitä ei ollut varaa ostaa.
Kyllä, viikon totaalinen erossa oleminen ja kahden viikon kotieristys oli henkisesti rankkaa sekä minulle että Morrolle, jolla on muutenkin paha eroahdistus. Meille molemmille elämä olisi kuitenkin nyt varmasti rankempaa ja kalliimpaa, jos emme olisi tuolloin sinnitelleet tuon vajaan kolmen viikon ajanjakson läpi. Edelleen olisin sidottu kotiini, koska lääke tulee antaa samalla kellonlyömällä kaksi kertaa päivässä. Rahaa kuluisi edelleen lääkkeeseen ja kontrollikäynteihin. Ja Morron keho tuhoutuisi koko ajan pikkuhiljaa enemmän. Se se vasta rankkaa olisikin, Morrolle fyysisesti ja minulle henkisesti.
Hyvät ihmiset, hoitakaa kissanne kuntoon kun vielä pystytte. Siinä vaiheessa, kun kissan hypertyreoosia ei ole vielä parannettu ja kissalla voidaan siltikin todeta häikkää maksa- tai munuaisarvoissa, on jo liian myöhäistä, eikä hoitoa voida enää toteuttaa. Silloin eletään jo lisäajalla, jolloin jokainen päivä on kallis.
Ja ei, en saa Vet4Catilta provisiopalkkiota, bonusta tai palkkaa mainostamisesta. Olen kuitenkin niin monessa paikassa puhunut radiojodihoidon puolesta, että mielestäni kyllä kuuluisi 😉
Janina Pohju 
Kiitos. Perusteellinen kirjoittelusi auttoi meitä valitsemaan radiojodihoidon. Huomenna Ihqu kisu 13v menee Tampereelle.Vähä tietty jännittää.. Mutta KIITOS
TykkääLiked by 1 henkilö
Lämmin kiitos Johanna viestistäsi. Sain viestisi vähän sen jälkeen, kun Morro muista syistä menehtyi lokakuussa 2021. Se toi kyyneleet silmiini, sillä näen että Morron tarina on auttanut ainkin teidän Ihqua. Miten hoito sujui ja mitä Ihqulle kuuluu nyt?
TykkääTykkää